Majurin holhokit

Majuri Bobkovilla on hyvä sydän – ehkä liiankin hyvä. Hän eroaa armeijan palveluksesta ja ottaa holhokikseen katulapsen. Hänelle valinta ei ollut vaikea, sillä viattoman lapsen tarpeet ovat hänen omiaan tärkeämpiä. Mutta kun hän on yhden lapsen adoptoinut, tajuaa hän, miten moni muukin lapsi hänen apuansa tarvitsee.

Kolmekymmentä hylättyä lasta adoptoituaan majuri Bobkovin on kerjättävä, jotta hän saa lapsille ruokaa ja vaatteet ylleen. Apukäsiä hänellä on vain yhden parin verran, ja tämäkin nuori nainen on päätynyt hänen elämäänsä traagisen rakkauden kautta.

Realismiin pohjaava tarina hyväsydämisestä armeijan miehestä ei synkistele alusta loppuun. Vasili Nemirovitsh-Dantshenko kuvaa oivasti sitä, miten synkissäkin olosuhteissa voi uskon ihmisellä olla aina toivoa paremmasta.



Vasili Nemirovitsh-Dantshenko (1849-1934) oli venäläinen kirjailija. Hän osallistui Turkin sotaan 1870-luvulla, ja kirjoitti sen keskeltä lehtitekstejä. Hänen sotakokemuksiaan pidetään suurena vaikutteena hänen romaaneissaan.